Täydennysrehuja vinttikoiralle

Kuva: Antti Naukkarinen (Unkarinvinttikoirat EMM-15; Avenina's Bivaly & Primada Catch The Full Catch)

Harva asia on niin mielenkiintoista kuin hifistellä täydennysrehujen kanssa. Jostain syystä erityisesti koirien täydennysrehujen kanssa, omat purkit eivät ole yhtään niin mielenkiintoisia. Eikä ole oma ruokavaliokaan, mutta kysykääpä joskus jotain koiranruokinnasta, ja 45 minuutin luennon jälkeen jo alatte katumaan...

Täydennysrehuryhmiä on tietysti useita. On tuotteita nivelille, sydämelle, virtsan tasapainottamiseen, maksan tukemiseen, vanhuuden oireisiin. Nimeä ongelma, minä nimeän täydennysrehun tai viisi. Koska useimmilla lienee kuitenkin terve koira, ja jos tätä lukee, luultavasti terve urheileva koira, keskityään aiheeseen ”urheilukoiran tärkeimmät purkit”. 

Helle on ollut niin uutisissa kuin ihollakin, ja valitettavasti tässä taitaa olla uusi normaali. Korkeat lämpötilat asettavat kovat vaatimukset nesteensaannille, ainakin jos aikoo tehdä jotain muutakin kuin chillailla rauhassa pihakeinussa. Sekä ihmisten että koirien elimistön omat jäähdytysmekanismit perustuvat nesteen haihduttamiselle. Ihmiset hikoilevat, koirat tunnetusti läähättävät (ne myös hikoilevat mm. varvasväleistä, mutta tämän merkitys lämmönsäätelylle on varsin mitätön). Ihmiset menettävät hien mukana suoloja, joita olisi hyvä korvata joko näitä sisältävällä urheilujuomalla tai kivennäisvedellä. Koirat menettävät läähättäessään lähinnä vettä, mutta syntyvän nestevajeen korjaamisessa suoloista – tai elektrolyyttijauheista – on merkittävää hyötyä myös niille.

Mennään hetkeksi solubiologian puolelle – mutta ei hätää, pidetään asiat yksinkertaisina. Jotta elektrolyyttiliuoksissa olisi mitään järkeä, pitää kuitenkin ymmärtää paitsi veden toimintaa, myös hieman erityisesti natriumin ja kaliumin merkityksestä elimistölle.

Natrium on tärkein solunulkoisten nesteiden suola, kun taas kaliumia on eniten solujen sisällä. Niiden molempien oikea määrä on edellytys elimistön normaalille toiminnalle, jonka vuoksi niitä säädellään tarkasti. Molempia saadaan ravinnosta runsaasti, ja ylimäärä eritetään munuaisten avulla virtsaan. Olennaista määrän tarkkailussa ei ole se, kuinka monta grammaa tai milligrammaa näitä suoloja on koko elimistössä, vaan se, mikä on niiden pitoisuus nesteessä. Jos janoinen koira (tai ihminen) juo runsaasti pelkkää vettä hyvin lyhyessä ajassa, natriumin määrä elimistössä (millilitraa kohden) jää liian matalaksi. Pahimmillaan syntyy vesimyrkytykseksi kutsuttu, hengenvaarallinen tila.

Elimistö pyrkii jatkuvasti säilyttämään tasapainotilan, homeostaasin. Munuaiset säätelevät kaliumin ja natriumin määrää elimistössä sen mukaan, mikä niiden pitoisuus on, mutta erilaisten mekanismien vuoksi niiden pitoisuuksia muutetaan myös mm. elimistön oikeaa pH:ta ylläpidettäessä. Fyysinen rasitus aiheuttaa elimistön hetkellisen happamoitumisen, niin sanotun metabolisen asidoosin. Liikunnan yhteydessä tila on suhteellisen lievä ja korjaantuu ilman lääketieteellistä apua. Metabolisen asidoosin korjausmekanismit kuitenkin lisäävät kaliumin eritystä virtsaan, jolloin sen pitoisuus voi laskea liiaksi. Erityisen suuri riski on sellaiselle koiralle, jolle rasitus on liian kova sen fyysiseen kuntoon nähden –  eikä nyt puhuta pelkästään kilpailusuorituksen aiheuttamasta rasituksesta, vaan siitä stressistä ja läähätyksestä, jonka aiheuttavat myös matkat kilpailupaikalle, kilpailupaikalla olon aikaansaama jännitys jne. 

Mitä nyt siihen veteen tulee, nesteytyksen kannalta olennaisinta on tietää, että vesimolekyylissä ei ole mitään ”kahvoja”, mihin elimistö voisi tarttua ja napata niitä itseensä. Vesi siirtyy elimistössä tilasta toiseen passiivisesti, imeytymällä solukalvojen läpi sille puolelle, missä neste on väkevämpää. Juuri tästä syystä vesi voi olla vanhin voitehista, mutta se ei yksinään ole paras nesteyttäjä. Molekyylien siirtymisen tavoitteena on sellainen tila, jossa solukalvojen molemmin puolin on yhtä laimeaa tai yhtä väkevää nestettä. Vesimolekyyliä suurempien sekä sähköisesti varautuneiden molekyylien siirtelyyn elimistössä on erilaisia mekanismeja. Suoliston soluissa on omia siirtoporttejaan mm. natriumille (elektrolyytti) ja glukoosille (yksinkertainen hiilihydraatti, ts. sokeri). Nämä portit siirtävät aktiivisesti, siis solujen energiaa käyttäen, kohdemolekyylejään suolensisällöstä soluihin. Nämä nostavat väkevyyttä suolenseinämän soluissa (ennen kuin niitä siirretään eteenpäin, edelleen verenkiertoon saman väkevyyseron vuoksi), ja tämän vuoksi vesi seuraa soluihin niiden perässä. Oikein koostettuna sekä natriumia että glukoosia sisältävä juoma on siis tehokkaampi nesteyttäjä kuin pelkkä vesi.

Veden kulkeutumismekanismien vuoksi myös liian suuri elektrolyyttimäärä urheilujuomassa johtaa ongelmiin. Vettä voi nimittäin tietysti kulkeutua myös suolenseinämän läpi, suolen sisältöön ja ulosteen mukana pois. Sama vaikutus on myös hiilihydraateilla. Jos käytetty ”urheilujuoma” onkin ollut liian väkevää, vettä siirtyy siis elimistöstä pois, ja seurauksena on paitsi elimistön kuivuminen, mahdollisesti myös ripuli. Ei siis riitä, että puoli kisapäivää meni mönkään, lisäksi meni auton takakontti pesukuntoon. Sisäpuolelta.

Miksi täydellinen nestetasapaino sitten on niin olennaista? Koska se vaikuttaa tutkitusti suorituskykyyn, sekä henkiseen että fyysiseen, ja koska se vaikuttaa myös palautumiseen. Munuaiset eivät säätele pelkästään elektrolyyttien määrää, vaan myös nestetasapainoa ja kuona-aineiden poistamista, omalta osaltaan. Jos elimistössä on liian vähän nestettä, vettä otetaan munuaisissa runsaasti takaisin . Seurauksena on pieni määrä tummaa ja voimakkaan hajuista virtsaa. Juoksusuorituksen aikana syntynyt maitohappo käsitellään enimmäkseen maksassa, mutta myös munuaiset osallistuvat sen poistamiseen elimistöstä. Jos virtsamäärä jää hyvin pieneksi heikon nestetasapainon vuoksi, ei tämän vuoksi myöskään rasituksen tuottamia kuona-aineita saada elimistöstä pois niin tehokkaasti kuin olisi tarkoituksenmukaista. Kuivuminen lisää myös lämpöhalvausriskiä. Jokainen on varmasti ollut useamman kerran elämässään sen verran janoinen, että suuta kuivaa. Kuivakkaalta kieleltä nesteen haihtuminen on vähäistä, ja niin on silloin myös lämmön poistuminen koiran elimistöstä.

Sananen vielä hiilihydraateista. Joissakin elektrolyyttijuomissa hiilihydraattia on lisätty paitsi nesteen imeytymisen parantamiseksi, myös antamaan koiralle nopeasti hyödynnettävissä olevaa energiaa. Useimmiten käytetään joko maltodekstriiniä tai glukoosia, molemmat imeytyvät elimistöön glukoosina (joskus muistan nähneeni fruktoosiakin – se voi olla vielä suurempi riski ripulille). Jos hiilihydraatin määrä ei ole maltillinen, glukoosin nopea ja voimakas nousu lisää elimistössä insuliinintuotantoa. Insuliinin tarkoitus on lisätä glukoosin imeytymistä verenkierrosta soluihin, jossa sitä voidaan käyttää energiaksi, mutta tämän vuoksi veren glukoosipitoisuus eli ns. verensokeri voi hetkellisesti vajota alle ihanteen – ja tämähän näkyy välittömästi voimattomuutena. Ei hyvä, jos näin tapahtuu juuri finaaliradan starttiviivalla. Hiilihydraattitankkaus voi nopeuttaa vinttikoiran lihasten glykogeenivarastojen täyttymistä ja siten koiran palautumista, mutta sen aika on vasta kisapäivän lopuksi.

Helpoin tapa välttyä ongelmilta on käyttää omien suola-sokeri-sekoitusten sijaan valmiita kaupallisia elektrolyyttiliuoksia. Itse olen käyttänyt jo kohta 10 v Greyhound NutriLyteä juuri siksi, että sen ainoa hiilihydraatti on maltillinen määrä glukoosia. 

Entä sitten, jos koira ei suostu juomaan elektrolyyttiliuosta? Esimerkiksi NutriLytessä on mukana lihaliemiaromi, joka toimii houkutuksena joillekin, mutta sekään ei ole useimpien koirien kanssa oikotie onneen. Avainsana on totuttelu. Kauden arvokisat eivät ole oikea hetki tarjota ensimmäistä kertaa ainoana nesteenä kanaviillokin hajuista kryptoniitinkeltaista lientä. Makuun kannattaa totutella asteittain, joskus jopa palkiten kaikesta juomakupin lähestymisestä.

Jos totuttelukaan ei mitenkään auta, nirsosti makuvesiin suhtautuvalle koiralle voi nesteytyksen tehostamiseksi antaa suolat ja glukoosin myös Greyhound TurboLyten muodossa, suoraan geelinä suuhun. Tällöin haluaisin kuitenkin ehdottomasti olla varma, että koira suostuu juomaan hyvän määrän tavallista (tai esim. tonnikalalla maustettua) vettä . Täydellisessä maailmassa koira joisi heti geelin antamisen jälkeen, mutta ehkä varman päälle pelatakseni antaisin itse koiran ensin juoda ja tuuppaisin geeliä suuhun heti sen perään. Jos täysin juomattomalle koiralle antaa pelkkiä elektrolyyttejä ja glukoosia, seuraksena voi jälleen olla se, että vettä poistuukin elimistöstä, ja tulos oli päinvastainen kuin mihin tähdättiin.

Mitä omaan täydennysrehuhyllyyni koirien osalta muuten tulee, NutriLyten lisäksi meiltä löytyy myös purkki HMB:tä eli hydroksimetyylibutyraattia. Vaikean niminen molekyyli on leusiini -nimisen aminohapon aktiivinen hajoamistuote. Sen on osoitettu useissa tutkimuksissa paitsi vähentävän lihasvaurioita rasituksessa, myös lisäävän lihaskasvua ja voimantuottoa. Kestävyysurheilijoilla HMB vaikuttaisi sekä nostavan maksimaalista hapenottokykyä että lykkäävän hetkeä, jolloin se urheilusuorituksessa saavutetaan. Käytännössä siis parempi suorituskyky, laji kuin laji.

HMB ei ole pelkästään urheilevan koiran valinta. Sen on myös osoitettu auttavan sekä lihasmassan että -voiman säilyttämisessä silloin, kun liikuntaa on rajoitettava voimakkaasti vamman tai sairauden vuoksi. Iäkkäillä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on todettu HMB-lisän auttavan myös vanhusten lihasmassan ja -voiman säilyttämisessä ja lisäämisessä, ja itse asiassa ihka ensimmäinen purkki talouteen tulikin tukemaan silloin 12-vuotiaan faaraokoiran lihaksistoa. 

Eläimille tarkoitettuja HMB-tuotteita ovat ainakin Greyhound PerformAid sekä Vetfood Sport & Fit HMB & Power. Molemmissa on HMB:n lisäksi arginiinia, karnitiinia sekä hiilihydraatti tuomassa energiaa – Greyhoundissa maltodekstriini ja Vetfoodilla glukoosi. Greyhoundin tuotteessa on lisäksi vielä kreatiinia ja metyylisulfonyylimetaania (MSM).

Ihmispuolella kreatiini on yksi harvoista lisäravinteista, joilla vaikuttaa olevan todellista vaikutusta lihasmassan kasvuun ja suorituskykyyn. Se sitoo vettä lihaksiin ja aiheuttaa siksi usein myös pientä painonnousua. Koirilla kreatiinin merkitystä on tutkittu varsin vähän. Ravinnosta kreatiinia saa lihasta ja kalasta, ja koska koirilla näiden osuus ruokavaliosta on suurempi kuin ihmisellä, voi hyvin olla, ettei ekstralisä tuo mitään varsinaista hyötyä. Arginiini on aminohappo, jota koira pystyy periaatteessa tuottamaan itsekin, mutta riittämättömästi. Myös sitä on kuitenkin riittämiin lihassa, jonka vuoksi varsinaista puutetta ei terveellä eläimellä synny. Arginiini vaikuttaa solujen jakautumiseen, ja on siksi tärkeä vammojen parantumiselle. Sitä muutetaan elimistössä mm. typpioksidiksi, joka laajentaa verisuonia ja parantaa sen vuoksi lihasten hapensaantia rasituksen aikana. Myös arginiinia on kuitenkin nimenomaan koirilla tutkittu hyvin vähän, eikä sen merkityksestä ravintolisänä ole varmuutta. Sekä kreatiini että arginiini ovat kuitenkin varsin turvallisia. 

Karnitiini lisää punasolujen tuotantoa elimistössä, eli parantaa hapenkuljetusta keuhkoista kudoksiin. Sen on osoitettu myös vähentävän lihasten vaurioitumista rasituksen aikana niin laukkahevosilla kuin greyhoundeillakin. Ainakin ihmisillä sen on osoitettu helpottavan kudosten hapensaantia myös vaikuttamalla verisuonten seinämiin.

MSM on joskus orgaaniseksi rikiksikin kutsuttu aine, joka tuntui joitakin vuosia sitten olevan luontaistuotepiirien lempilapsi. Sen väitetään auttavan nivelvaivoihin ja lihaskipuihin, ja sitä on lisätty moniin koirienkin niveltäydennysrehuihin. Tutkimustieto on kuitenkin hyvin ristiriitaista, eikä julkaistua tietoa MSM:n imeytymisestä tai vaikutuksesta koirilla juurikaan ole saatavilla. Todennäköisesti tämäkin aine on kuitenkin turvallinen käyttää. 

Meillä hyllystä löytyy Vetfoodin valmiste, lähinnä vain, koska en halua ihan periaatteestakaan laittaa rahojani tuotteisiin, joihin on lisätty vähän sitä sun tätä ilman näyttöä hyödystä. Meillä käyttö on tällä hetkellä taas suhteellisen vähäistä, joten hinta ei ole niin kynnyskysymys (ja kun se pääasiallinen käyttäjäkään ei ole greyn kokoinen, myös tarkemmin painoon suhteutettu annosteluohje on kyllä kiva). Greyhoundin tuote on nimittäin selvästi edullisempi – paitsi että jo kilohinta on paljon pienempi, jauhetta annostellaan vain kerran päivässä, ei 2–3 kertaa kuten kilpailijan tuotetta. Molemmat varmasti kuitenkin ajavat asiansa.

Soraääniä toki löytyy aina, sillä tiede on jatkuvasti itseään korjaavaa. Jos tarkkoja ollaan, kaikissa HMB:täkään käsittelevissä tutkimuksissa ei ole löydetty selvää hyötyä suorituskyvylle. Erityisesti on kyseenalaistettu, onko täydennysrehusta merkittävää etua kokeneille konkareille - mahdollisesti suhteellisen kokemattomat urheilijat hyötyisivät siitä enemmän. Tästä valttikortti ainakin uraansa aloitteleville ja/tai kauden alkuun? Täydennyrehu on kuitenkin osoitettu hyvin turvalliseksi sekä ihmis- että eläinkokeissa, joten haittaakaan siitä ei ole. 

Kaikissa täydennysrehuissa on tietysti muistettava, että purkit ovat vain piste I:n päällä. Treenin ja perusruokinnan on oltava kunnossa, niissä olevia kupruja ei pysty täydennysrehuilla paikkaamaan. Hyvä elektrolyyttijauhe ja HMB voivat olla kuitenkin juuri se ratkaiseva pieni ero, jolla saadaan kaivettua ne viimeisetkin paukut esille huippusuoritusta varten. Eikä näiden käyttö rajoitu tietystikään pelkkiin vinttikoiriin - tällä hetkellä meilläkin vinttikoirapainotteisessa laumassa se suurin purkinkuluttaja on agilitya harrastava paimenkoira.

Kiitos kynäilystä Eläinlääkäri Hanne Jokinen!